Luopumisen vaikeus

Meillä yritetään lopettaa imetystä. Varsinkin yöimetystä.
Otto on nyt reilun vuoden, joten on ihan perusteltuakin luopua yösyöpöttelystä. Yöunethan meillä on olleet todella katkonaisia aina, ja itsellä alkaa välillä univaje tuntumaan. Samoin uskon, että Otollakin on parempi olla, mikäli yöunet eivät ole niin katkonaisia. Lääkärihän epäili Otolla myös refluksiaa yöheräilyiden syyksi. Nyt kun lääkettä on annettu kohta kuukausi, epäilen kyllä tätä. Mutta haluan saada nuo yösyötöt pois, jotta voi olla vähän varmempi.

Ensimmäinen vieroitusyö oli kamala, mutta onneksi osasin varautua. Ensimmäisellä herätyksellä huutoa ei kestänyt kuin vartin verran, mutta ekasta syötöstä luopumista oltiinkin jo harjoiteltu. Samoin toinen herätys meni melko kivuttomasti. Kolmas kerta olikin kamalaa raivoamista, kiukkua, krokotiilin kyyneleitä ja suurta ärtymystä, kun haluttu palvelu ei ollutkaan tarjolla. Lähes tunnin huutamisen jälkeen Otto onneksi rauhoittui yöunille. Meille tuli tosin pientä erimielisyyttä aamulla, kun Otto oli jo ennen kuutta valmis uuteen päivään ja uusiin leikkeihin. Äiti ei niinkään. Mutta koska olin jo päättänyt, että aamuisin annan rintaa, tilanne oli helppo korjata. Loppujen lopuksi heräilimme seitsemän jälkeen.

Lieventääkseni hieman yövieroitusta otin iltaimetykset takaisin kuvioihin. Toivon, että ne auttavat Ottoa alkuun jaksamaan yön yli ilman rintaa. Uskon tilanteen helpottavan heti Oton opittua, että aamulla rintaa on tarjolla, ei tarvitse kuin yö olla ilman. Toivottavasti asia valkenee Otolle seuraavan viikon sisään, ettei tarvitse kuukausitolkulla kärvistellä.

Yöimetyksen lopetuspäätökseen on vaikuttanut aika monikin asia. Ensinnäkin se, että äiti ihan oikeasti arvostaisi edes yksiä kunnon yöunia. Toisekseen, äiti arvostaisi ihan älyttömästi, että Ottokin nukkuisi yönsä kunnolla. Myös se, että Otto söisi illalla ja päivällä paremmin olisi yksi positiivinen vaikutus, joka yöimetyksen lopettamisella voisi olla. Ja mitä kaikkea muuta. Oton saisi vietyä yöksi joskus hoitoon, jotta saisi itse nukkua rauhassa. Ja pitkään.

Kieltämättä myös olisi mukava päästä vähän tuulettumaan. Juu, eihän se nyt todellakaan ole pääasia, mutta kieltämättä olisi mukava päästä pitkästä aikaa mennä kavereiden kanssa tuttuun ja turvalliseen "Cinderella-simulaattoriin" tanssimaan. Ja voisihan sitä pari juomaakin ottaa. Muistan kyllä edellisen kerran, kun on tullut oltua kunnolla viihteellä ja siitä on kohta kaksi vuotta. Eihän tuo ole aika eikä mikään, mutta kieltämättä olisi mukava päästä vähän tuulettumaan ja leikkimään, että olisi muutakin kuin äiti.

Tavallaan en halua luopua imettämisestä, mutta tavallaan olen jo kyllästynyt imettämiseen. Tai yöimettämiseen, sanotaan ennemmin näin. Pelkään eniten, että kadun imetyksen lopettamista ja alan haikailemaan sen perään, sitten kun juna on mennyt... Uskon kyllä, että lopettaminen on minulle vaikeampaa kuin Otolle, joka päivittäin onnistuu yllättämään taidoillaan ja sillä, miten äidin vauvasta on kasvanut niin iso mies.

En olisi kyllä vuosi sitten uskonut, että asia jota silloin melkenpä vihasin, on nyt minulle vaikea, arka ja todella tärkeä asia, josta luopuminen melkeinpä murtaa sydämen. Mutta sitähän se kasvaminen on, luopumista, oppimista ja uuden vastaanottamista. Niin varmasti tässäkin asiassa.